Viivi ja Wagner

Viivi ja Wagner sarjakuvan on luonut Jussi ”Juba” Tuomola. Se on suomalainen ja siitä on tehty esimerkiksi monia sarjakuva-albumeja ja kirjoja. Luin Viivi ja Wagner sikspäkki ja salmiakkia sarkakuva-albumin. Sen on kustantanut Arktinen Banaani ja kirja jonka luin on 13. painos ja sen julkaisuvuosi on 2005. Tämä albumi kuuluu koomisiin sarjakuviin.

Albumi on melko yhtenäinen. Viivi ja Wagner elävät elämäänsä ja albumissa näytetään kaiken näköisiä tapahtumia. He ovat pariskunta, jotka kokevat pariskunnan tyypilliset tapahtumat: halutaan lapsia, etsitään uusi talo ja otetaan lainaa. Stripit linkittyvät toisiinsa siten, että jokaisessa kuvassa ikään kuin näkyy seuraava osa heidän arjesta.

Viivi on nainen jolla on ruudulliset housut ja musta pitkähihainen paita. Mustat pörröttävät hiukset ja valkoiset kengät. Hän on kasvissyöjä ja hyvin omatoiminen nainen. Viivi on sosiaalinen ja haluaa tehdä kaikkea uutta. Wagner toisaalta on Viivin vasta kohta. Hän on sika ja ei välitä mistään. Hän istuskelee sohvalla, piereskelee ja juo kaljaa. Häntä ei kiinnosta mikään ja on aina vain kiukkuinen. Wagneria voisi sanoa perus suomalaiseksi. Hänellä on päällä vain mustat shortsit.
       Viivi ja Wagner ovat niin sanottu parikunta. He viettävät paljon aikaa yhdessä. Sarjakuva-albumissa ei ole muita sosiaalisia ryhmiä. Viivi ja Wagner käyvät kaupungilla ja kaupoissa, mutta muita henkilöitä ei tule esille.
       Minua kiinnosti albumissa Viivin ja Wagnerin suhde. Se oli jotenkin niin huvittava. Siellä on hauskoja vitsejä, mutta eniten siinä huvitti todellisuus. Viivin ja Wagnerin elämä oli kuin suoraan todellisesta elämästä.

Sarjakuvan miljöö voisi olla kaupunki. Viivi ja Wagner käyvät ulkona paljon ja ovat asunnollaan. Sarjakuvissa ilmenee sarjakuvan nimessäkin olevat sikspäkki ja salmiakki. Kalja on suuressa osassa ja lisäksi myös televisio ja jonkin näköinen lehti. Viivi lukee usein lehteä lattialla ja Wagner nojatuolissa sanomalehteä. Elottomat esineet on esitelty yksinkertaisesti. Kuvat eivät ole pikku tarkkoja, mutta eivät myöskään sutattuja. Sarjakuvan teemana voisi olla parisuhde tai kaupunki elämä. Viivin ja Wagnerin elämäntavat ovat melko normaaleja. Viivi on terve ja osaa huolehtia itsestään. Wagnerille toisaalta on ihan sama. Hän on töykeän rehellinen. He käyttävät rahojaan säästeliäästi.

Sarjakuvan kuvat on piirretty melko tarkasti. Siinä on piirretty varjoja ja yritetty piirtää oikea tunnelma joka ruutuun. Kaikki ruudut ovat mustavalkoisia ja kuvat ovat selkeitä. Kuvakulma on ihmisen tasolta otettu, mutta joissain kuvissa katsotaan ylhäältä päin.  Mittasuhteet ovat realistisia ja taustat ovat hyviä suhteessa henkilöihin. Mustavalkoinen väri valinta tuo kuviin sarjakuvamaisen tunnelman. Sarjakuvassa itsessään on hauskoja vitsejä itse sarjakuvasta.

Minusta lukutaidoton voisi ymmärtää jotkin kuvat. Joissain kuvissa toki täytyy ymmärtää puhekuplien sanoma. Minusta sarjakuva-albumissa teksti selittää kuvaa ja kuva selittää tekstiä eli siinä on molempia. Enemmän siinä teksti selittää kuvaa, mutta siellä on kohtia jossa kuva selittää tekstiä.

1. Luetko yleensä runoja?
 -Minä en yleensä lue runoja.

2. Millaisia runoja luit Karaoke-projektia varten?
 -Luin lastenrunoja. Niistä löytyi hyviä ja huonoja. Luin Tuula Korolaisen lastenrunokirjan Kuono kohti tähteä.  Luin sieltä runot Näkymätön, Hiiri ja myyrä, Nimet ja Hiiriäidin kehtolaulu.

Näkymätön ja Hiiri ja myyrä runot olivat kivoja. Ne voisivat sopia runokaraokeen. Ne olivat suloisia ja eivätkä liian rajuja.

Nimet ja Hiiriäidin kehtolaulu eivät oikein olleet kivoja. Ne olivat vähän epäselviä ja ehkä huonoja lausua runokaraokessa.

3. Tunsitko entuudestaan runoilijaa, jonka valitsitte Karaokeen?
 - Minusta paras oli Näkymätön runo ja en tuntenut runoilijaa entuudestaan.

4. Mitä ajatuksia lukemasi runot sinussa herättivät?
 -Runot eivät tuoneet mitään ajatuksia.

5. Aijotko jatkaa runojen lukemista itsenäisesti?
 -En aijo​ jatkaa runojen lukemista, koska en ole runo ihmisiä.