Ei hullummin voisi mennä
Muistatko millaisia unia näit lapsuudessasi? Aina yhtä
hullun kurisia, vailla minkäänlaista järkeä. Lewis Carrollin Liisa Ihmemaassa
on hyvä esimerkki tällaisista unista. Kirja käsittelee kannesta kanteen Liisan
ihmeellistä unta, jossa hän tapaa erilaisia otuksia ja henkilöitä. Kirjan
kuvittajana on Helen Oxenbury, joka on saanut vangittua kuviin kaikkien
hahmojen omat luonteet todella hyvin. Jokainen hahmo on omalla tavallaan hauska
ja esitetty lämpimästi. Lewis Carrollin alkuperäinen Liisa Ihmemaassa kirja
ilmestyi vuonna 1865 ja lukemani kirja on yksi sen monista versioista ja se
ilmestyi vuonna 2000.
Kirjan päähenkilö on Liisa, joka on noin 10 vuotias ja on todella fiksu päästään. Liisaa voisi hyvin verrata nykypäivän lapsiin. Liisa osaa väittää vastaan erilaisiin argumentteihin ja menee aina oman päänsä mukaan. Hänellä on vaaleat kiharat hiukset ja sininen mekko, jossa on kaksi taskua helmassa. Tarinan aikana Liisa oppii kuinka erilaista toisessa maailmassa voi olla, eikä kannata aina uskoa muita kaikessa. Liisa joutuu moniin erilaisiin kommelluksiin, joissa tarvitaan älyä ja rauhallisuutta.
Kirjan alussa Liisa istuu rannalla siskonsa kanssa, joka lukee kirjaa. Hän on alkanut väsyä, koska hänellä ei ole mitään erikoisempaa tekemistä kuin makoilla nurmikolla. Liisa huomaa kanin juoksevan ohitseen sanoen: ”Herttanen sentään! Olen pahasti myöhässä!”, mutta hän ei siitä sen kummemmin välitä. Kanin ottaessa kelloa liivitaskustaan ja katsoessaan sitä, Liisa kipuaa jaloilleen. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt mitään tuollaista ja lähtee uteliaisuudestaan juoksemaan niityn poikki kanin perään. Kani oli jo ehtinyt livahtaa kaninkoloon Liisan saapuessa paikalle, mutta miettimättä edes hetkeäkään Liisa on jo ehtinyt pujahtaa sisään.
Tarinan aikana Liisa ehtii tavata erilaisia henkilöitä, mutta keskeisempiä niistä ovat Valkea kani, Toukka, Kreivitär, Hangon kissa, Hattu Hassinen, Maaniskuun rusakko, Murmeli ja Kuningas ja Kuningatar. Valkea Kani on valkoinen kani, jolla on liivi ja silmälasit. Hän on aina myöhässä ja huutelee kuinkas onkaan taas myöhässä. Toukka on sininen perhosen toukka. Hän on tarinassa eräänlainen viisas tietäjä, joka osaa aina vastata omalla tavallaan kysymyksiin. Hangon kissa on viheliäinen kissa, joka osaa muuttaa itsensä näkymättömäksi ja hänen hymynsä ulottuu korviin asti. Kuningatar eli Hertta kuningatar johtaa valtakuntaa ja määrää kaikesta. Jos jokin asia ei mene niin kuin pitäisi, hän huutaa ”Pää poikki!” jolloin henkilöltä pitäisi poikkaista pää, mutta aviopuolisonsa kuningas armahtaa tuomitut kuningattaren selän takana. Tarinassa on myös erilaisia ”taika voimia”. Jos Liisa syö jotain, hän useimmiten kasvaa kokoa. Jos taas Liisa juo jotain (kuten tarinan alussa), hän kutistuu pikkuruiseksi.
Kirja loppuu hyvin ennalta arvatulla tavalla. Liisa on oikeudenkäynnissä ja häntä ollaan ottamassa kiinni. Pelikortti-vartijat yrittävät ottaa Liisaa kiinni, jolloin koko korttipakka kaatuu Liisan päälle. Liisa herää tuossa kohtaa siskonsa viereltä ja lehtiä on tippunut hänen päälleen (unessa lehdet ovat kortteja). Sisko sanoo Liisalle: ”Oletpa sinä nukkunut kauan!”. Lopulta Liisa kiiruhtaa teelle ja sisko jää puun alle mietiskelemään.
Liisa Ihmemaassa–kirjassa ei ole varsinaisesti mitään tekoja, jotka laittaisivat sen suoraan kiellettyjen kirjojen joukkoon. Jos pitäisi miettiä oikein tarkkaan, kirjasta nousee paria asiaa, jotka ovat hieman töykeitä lasten kirjaan. Omat silmäni kiinnittyivät ensimmäisenä luvun 5 runoon, jonka Liisa yrittää epätoivoisesti muistaa, mutta menee väärin. Siinä sanotaan: ”Kuule, sinä vanha läski…” ja sanoma oli aluksi hieman hauska, mutta kun rupesi syventymään asiaan, huomaa että se opettaa vähän huonoja tapoja lapsille. Toinen asia, mikä voisi johtaa kirjan kieltämiseen, olisi se että kirjassa Toukka polttaa vesipiippua. Hän polttelee vesipiippua koko ajan, kun hän juttelee Liisan kanssa. Tämä seikka voi joidenkin mielestä olla liian sopimatonta lasten kirjaan, mutta minusta asiassa ei ole mitään ongelmaa. Kirja on kielletty Kiinassa vuonna 1931. Teos julistettiin Hunanin maakunnassa kielletyksi, koska "eläinten ei pitäisi käyttää ihmisten kieltä ja on tuhoisaa panna eläimet ja ihmiset samalle tasolle". Myös 1986 Yhdysvalloissa teosta uhattiin sensuurilla.
Kirja oli minusta todella hauska ja mukavaa luettavaa. Tarinassa ei ollut liian raakaa tekstiä, etteikö sitä voisi lukea lapsille. En itse ollut aikaisemmin lukenut kyseistä kirjaa, mutta olen lukenut ja nähnyt muita tarinoita kyseisestä kirjasta. Kirjaa selaillessani olin vähän hämmentynyt, koska en tiennyt että on olemassa useita versioita kyseisestä tarinasta. Kirjan loputtua olin todella iloinen siitä, että luin kirjan, koska minusta on mukavaa lukea tarinaa johon on useita versioita. Niitä voi vertailla keskenään ja nähdä onko suomennoksissa tehty erilaisia ratkaisuja. Tämän kyseisen kirjan oli suomentanut Tuomas Nevanlinna ja olin oikein tyytyväinen hänen kirjoitustyyliinsä.
Kirjan päähenkilö on Liisa, joka on noin 10 vuotias ja on todella fiksu päästään. Liisaa voisi hyvin verrata nykypäivän lapsiin. Liisa osaa väittää vastaan erilaisiin argumentteihin ja menee aina oman päänsä mukaan. Hänellä on vaaleat kiharat hiukset ja sininen mekko, jossa on kaksi taskua helmassa. Tarinan aikana Liisa oppii kuinka erilaista toisessa maailmassa voi olla, eikä kannata aina uskoa muita kaikessa. Liisa joutuu moniin erilaisiin kommelluksiin, joissa tarvitaan älyä ja rauhallisuutta.
Kirjan alussa Liisa istuu rannalla siskonsa kanssa, joka lukee kirjaa. Hän on alkanut väsyä, koska hänellä ei ole mitään erikoisempaa tekemistä kuin makoilla nurmikolla. Liisa huomaa kanin juoksevan ohitseen sanoen: ”Herttanen sentään! Olen pahasti myöhässä!”, mutta hän ei siitä sen kummemmin välitä. Kanin ottaessa kelloa liivitaskustaan ja katsoessaan sitä, Liisa kipuaa jaloilleen. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt mitään tuollaista ja lähtee uteliaisuudestaan juoksemaan niityn poikki kanin perään. Kani oli jo ehtinyt livahtaa kaninkoloon Liisan saapuessa paikalle, mutta miettimättä edes hetkeäkään Liisa on jo ehtinyt pujahtaa sisään.
Tarinan aikana Liisa ehtii tavata erilaisia henkilöitä, mutta keskeisempiä niistä ovat Valkea kani, Toukka, Kreivitär, Hangon kissa, Hattu Hassinen, Maaniskuun rusakko, Murmeli ja Kuningas ja Kuningatar. Valkea Kani on valkoinen kani, jolla on liivi ja silmälasit. Hän on aina myöhässä ja huutelee kuinkas onkaan taas myöhässä. Toukka on sininen perhosen toukka. Hän on tarinassa eräänlainen viisas tietäjä, joka osaa aina vastata omalla tavallaan kysymyksiin. Hangon kissa on viheliäinen kissa, joka osaa muuttaa itsensä näkymättömäksi ja hänen hymynsä ulottuu korviin asti. Kuningatar eli Hertta kuningatar johtaa valtakuntaa ja määrää kaikesta. Jos jokin asia ei mene niin kuin pitäisi, hän huutaa ”Pää poikki!” jolloin henkilöltä pitäisi poikkaista pää, mutta aviopuolisonsa kuningas armahtaa tuomitut kuningattaren selän takana. Tarinassa on myös erilaisia ”taika voimia”. Jos Liisa syö jotain, hän useimmiten kasvaa kokoa. Jos taas Liisa juo jotain (kuten tarinan alussa), hän kutistuu pikkuruiseksi.
Kirja loppuu hyvin ennalta arvatulla tavalla. Liisa on oikeudenkäynnissä ja häntä ollaan ottamassa kiinni. Pelikortti-vartijat yrittävät ottaa Liisaa kiinni, jolloin koko korttipakka kaatuu Liisan päälle. Liisa herää tuossa kohtaa siskonsa viereltä ja lehtiä on tippunut hänen päälleen (unessa lehdet ovat kortteja). Sisko sanoo Liisalle: ”Oletpa sinä nukkunut kauan!”. Lopulta Liisa kiiruhtaa teelle ja sisko jää puun alle mietiskelemään.
Liisa Ihmemaassa–kirjassa ei ole varsinaisesti mitään tekoja, jotka laittaisivat sen suoraan kiellettyjen kirjojen joukkoon. Jos pitäisi miettiä oikein tarkkaan, kirjasta nousee paria asiaa, jotka ovat hieman töykeitä lasten kirjaan. Omat silmäni kiinnittyivät ensimmäisenä luvun 5 runoon, jonka Liisa yrittää epätoivoisesti muistaa, mutta menee väärin. Siinä sanotaan: ”Kuule, sinä vanha läski…” ja sanoma oli aluksi hieman hauska, mutta kun rupesi syventymään asiaan, huomaa että se opettaa vähän huonoja tapoja lapsille. Toinen asia, mikä voisi johtaa kirjan kieltämiseen, olisi se että kirjassa Toukka polttaa vesipiippua. Hän polttelee vesipiippua koko ajan, kun hän juttelee Liisan kanssa. Tämä seikka voi joidenkin mielestä olla liian sopimatonta lasten kirjaan, mutta minusta asiassa ei ole mitään ongelmaa. Kirja on kielletty Kiinassa vuonna 1931. Teos julistettiin Hunanin maakunnassa kielletyksi, koska "eläinten ei pitäisi käyttää ihmisten kieltä ja on tuhoisaa panna eläimet ja ihmiset samalle tasolle". Myös 1986 Yhdysvalloissa teosta uhattiin sensuurilla.
Kirja oli minusta todella hauska ja mukavaa luettavaa. Tarinassa ei ollut liian raakaa tekstiä, etteikö sitä voisi lukea lapsille. En itse ollut aikaisemmin lukenut kyseistä kirjaa, mutta olen lukenut ja nähnyt muita tarinoita kyseisestä kirjasta. Kirjaa selaillessani olin vähän hämmentynyt, koska en tiennyt että on olemassa useita versioita kyseisestä tarinasta. Kirjan loputtua olin todella iloinen siitä, että luin kirjan, koska minusta on mukavaa lukea tarinaa johon on useita versioita. Niitä voi vertailla keskenään ja nähdä onko suomennoksissa tehty erilaisia ratkaisuja. Tämän kyseisen kirjan oli suomentanut Tuomas Nevanlinna ja olin oikein tyytyväinen hänen kirjoitustyyliinsä.
