tiistai 10. marraskuuta 2015

Kielletty kirja



Ei hullummin voisi mennä


Muistatko millaisia unia näit lapsuudessasi? Aina yhtä hullun kurisia, vailla minkäänlaista järkeä. Lewis Carrollin Liisa Ihmemaassa on hyvä esimerkki tällaisista unista. Kirja käsittelee kannesta kanteen Liisan ihmeellistä unta, jossa hän tapaa erilaisia otuksia ja henkilöitä. Kirjan kuvittajana on Helen Oxenbury, joka on saanut vangittua kuviin kaikkien hahmojen omat luonteet todella hyvin. Jokainen hahmo on omalla tavallaan hauska ja esitetty lämpimästi. Lewis Carrollin alkuperäinen Liisa Ihmemaassa kirja ilmestyi vuonna 1865 ja lukemani kirja on yksi sen monista versioista ja se ilmestyi vuonna 2000.
      Kirjan päähenkilö on Liisa, joka on noin 10 vuotias ja on todella fiksu päästään. Liisaa voisi hyvin verrata nykypäivän lapsiin.  Liisa osaa väittää vastaan erilaisiin argumentteihin ja menee aina oman päänsä mukaan. Hänellä on vaaleat kiharat hiukset ja sininen mekko, jossa on kaksi taskua helmassa. Tarinan aikana Liisa oppii kuinka erilaista toisessa maailmassa voi olla, eikä kannata aina uskoa muita kaikessa. Liisa joutuu moniin erilaisiin kommelluksiin, joissa tarvitaan älyä ja rauhallisuutta.
      Kirjan alussa Liisa istuu rannalla siskonsa kanssa, joka lukee kirjaa. Hän on alkanut väsyä, koska hänellä ei ole mitään erikoisempaa tekemistä kuin makoilla nurmikolla. Liisa huomaa kanin juoksevan ohitseen sanoen: ”Herttanen sentään! Olen pahasti myöhässä!”, mutta hän ei siitä sen kummemmin välitä. Kanin ottaessa kelloa liivitaskustaan ja katsoessaan sitä, Liisa kipuaa jaloilleen. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt mitään tuollaista ja lähtee uteliaisuudestaan juoksemaan niityn poikki kanin perään. Kani oli jo ehtinyt livahtaa kaninkoloon Liisan saapuessa paikalle, mutta miettimättä edes hetkeäkään Liisa on jo ehtinyt pujahtaa sisään.
      Tarinan aikana Liisa ehtii tavata erilaisia henkilöitä, mutta keskeisempiä niistä ovat Valkea kani, Toukka, Kreivitär, Hangon kissa, Hattu Hassinen, Maaniskuun rusakko, Murmeli ja Kuningas ja Kuningatar. Valkea Kani on valkoinen kani, jolla on liivi ja silmälasit. Hän on aina myöhässä ja huutelee kuinkas onkaan taas myöhässä. Toukka on sininen perhosen toukka. Hän on tarinassa eräänlainen viisas tietäjä, joka osaa aina vastata omalla tavallaan kysymyksiin. Hangon kissa on viheliäinen kissa, joka osaa muuttaa itsensä näkymättömäksi ja hänen hymynsä ulottuu korviin asti. Kuningatar eli Hertta kuningatar johtaa valtakuntaa ja määrää kaikesta. Jos jokin asia ei mene niin kuin pitäisi, hän huutaa ”Pää poikki!” jolloin henkilöltä pitäisi poikkaista pää, mutta aviopuolisonsa kuningas armahtaa tuomitut kuningattaren selän takana. Tarinassa on myös erilaisia ”taika voimia”. Jos Liisa syö jotain, hän useimmiten kasvaa kokoa. Jos taas Liisa juo jotain (kuten tarinan alussa), hän kutistuu pikkuruiseksi.
      Kirja loppuu hyvin ennalta arvatulla tavalla. Liisa on oikeudenkäynnissä ja häntä ollaan ottamassa kiinni. Pelikortti-vartijat yrittävät ottaa Liisaa kiinni, jolloin koko korttipakka kaatuu Liisan päälle. Liisa herää tuossa kohtaa siskonsa viereltä ja lehtiä on tippunut hänen päälleen (unessa lehdet ovat kortteja). Sisko sanoo Liisalle: ”Oletpa sinä nukkunut kauan!”. Lopulta Liisa kiiruhtaa teelle ja sisko jää puun alle mietiskelemään.
      Liisa Ihmemaassa–kirjassa ei ole varsinaisesti mitään tekoja, jotka laittaisivat sen suoraan kiellettyjen kirjojen joukkoon. Jos pitäisi miettiä oikein tarkkaan, kirjasta nousee paria asiaa, jotka ovat hieman töykeitä lasten kirjaan. Omat silmäni kiinnittyivät ensimmäisenä luvun 5 runoon, jonka Liisa yrittää epätoivoisesti muistaa, mutta menee väärin. Siinä sanotaan: ”Kuule, sinä vanha läski…” ja sanoma oli aluksi hieman hauska, mutta kun rupesi syventymään asiaan, huomaa että se opettaa vähän huonoja tapoja lapsille. Toinen asia, mikä voisi johtaa kirjan kieltämiseen, olisi se että kirjassa Toukka polttaa vesipiippua. Hän polttelee vesipiippua koko ajan, kun hän juttelee Liisan kanssa. Tämä seikka voi joidenkin mielestä olla liian sopimatonta lasten kirjaan, mutta minusta asiassa ei ole mitään ongelmaa. Kirja on kielletty Kiinassa vuonna 1931. Teos julistettiin Hunanin maakunnassa kielletyksi, koska "eläinten ei pitäisi käyttää ihmisten kieltä ja on tuhoisaa panna eläimet ja ihmiset samalle tasolle". Myös 1986 Yhdysvalloissa teosta uhattiin sensuurilla.
      Kirja oli minusta todella hauska ja mukavaa luettavaa. Tarinassa ei ollut liian raakaa tekstiä, etteikö sitä voisi lukea lapsille. En itse ollut aikaisemmin lukenut kyseistä kirjaa, mutta olen lukenut ja nähnyt muita tarinoita kyseisestä kirjasta. Kirjaa selaillessani olin vähän hämmentynyt, koska en tiennyt että on olemassa useita versioita kyseisestä tarinasta. Kirjan loputtua olin todella iloinen siitä, että luin kirjan, koska minusta on mukavaa lukea tarinaa johon on useita versioita. Niitä voi vertailla keskenään ja nähdä onko suomennoksissa tehty erilaisia ratkaisuja. Tämän kyseisen kirjan oli suomentanut Tuomas Nevanlinna ja olin oikein tyytyväinen hänen kirjoitustyyliinsä.

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Runokokoelma


                            Tarpeeksi Nisäkäs


Tarpeeksi Nisäkäs runokirjan on kirjoittanut Joni Lanki. Lanki on kotoisin Satakunnasta ja hän valmistui Tampereella filosofian maisteriksi. Lankin pääaineena oli yleinen kirjallisuustiede. Hän asuu Helsingissä ja on töissä kirjastossa. Lankilla ei ole montaa harrastusta. Hän on syntynyt vuonna 1982.
    Tarpeeksi Nisäkäs kokoelma on Joni Lankinin esikoiskokoelma. Enimmäkseen se kertoo hiuksista, naapureista ja autojen takapenkkimaailmoista. Siinä etsitään identiteettiä ja naapurista eroavaa tupakkarytmiä. Runokirjassa kuvataan arjen hankaluuksia ja elämän vaikeutta.
    Esikoiskokoelmassa on seitsemän eri osiota. Osiot on erotettu toisistaan roomalaisin numeroin. Kokoelmassa on pieniä runoja ja muutamia isompia. Runokirjan kustantaja on Gummerus Kustannus Oy Helsinki ja se on painettu Porvoossa vuonna 2013.
    Helsingin Sanomissa Teemu Manninen teki arvostelun Tarpeeksi Nisäkäs runokokoelmasta vuonna 2013. Manninen kommentoi kirjaa todella hyvin ja hän piti siitä todella paljon. Hän kiittelee Laninkia upeasta teoksesta ja siitä kuinka hyvin se on tehty.
    Kiiltomato.net sivuilta löytyy myös Johanna Verhon arvostelu Lankinin teoksesta. Siellä kerrotaan runon tyypillisistä maailmoista ja mistä se koostuu. Siellä on annettu niin kritiikkiä, kuin hyviä kommenttejakin.
    Minä itse en pitänyt niinkään kokoelmasta. Se oli liian synkkä ja jollain tapaa outo minulle. Se ei ollut vain minulle sopiva. Uskon kuitenkin niiden ihmisten pitävän siitä, jotka lukevat runoja. Joni Lanki on tehnyt hyvää työtä esikoiskokoelmansa kanssa.



 

Lähteet:





lauantai 16. toukokuuta 2015

Oma laulu



Dear darling, you ain't seen nohing yet
look at what you have done
I can't stop my hands from shaking
dear darling, we tried

Make me smile baby
cause whenever you smile, I smile
I wanna dance by water near the Mexican sky
Are you with me?

We did everything right
but now i'm on the outside
I'll show you what it feels like

Now I'm holding on
your lips, my biggest weakness
gotta be so strong
there's a power in what you do

No one understands what we went through
It was short. It was sweet.
Dear darling,  look at what you have done


 
Sanat: 
Dear darling - Olly Murs
Outside - Calvin Harris
U smile - Justin Bieber
Are you with me - Lost Frequencies

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Haiku


Äidinkieli on
parasta koska Eve
opettaa sitä.

Ole sinä, niin minä olen.

                                                    Rakastavaiset

  Jos minä olen enkeli, oletko sinä taivas. Jos sinä olet pulla, olenko minä hillo. Jos sinä olet lihakset, olenko minä aivot. Ole sinä siivooja, niin minä olen kokki. Ole sinä kukka, niin minä olen aurinko. Ole sinä suklaa, niin minä olen mansikka. Ole sinä vilukissa, niin minä olen villasukat. Ole sinä mies, niin minä olen vaimo.

Kuuden sanan novellit


Mies kaupungissa
Mies iloinen
Ihmiset pelkäävät.  (<-- pohjautuu tarinakaavaan)



Nainen istuu
Muita naisia
Iso maha.

maanantai 23. maaliskuuta 2015

                            Viivi ja Wagner



Viivi ja Wagner sarjakuvan on luonut Jussi ”Juba” Tuomola. Se on suomalainen ja siitä on tehty esimerkiksi monia sarjakuva-albumeja ja kirjoja. Luin Viivi ja Wagner sikspäkki ja salmiakkia sarkakuva-albumin. Sen on kustantanut Arktinen Banaani ja kirja jonka luin on 13. painos ja sen julkaisuvuosi on 2005. Tämä albumi kuuluu koomisiin sarjakuviin.

Albumi on melko yhtenäinen. Viivi ja Wagner elävät elämäänsä ja albumissa näytetään kaiken näköisiä tapahtumia. He ovat pariskunta, jotka kokevat pariskunnan tyypilliset tapahtumat: halutaan lapsia, etsitään uusi talo ja otetaan lainaa. Stripit linkittyvät toisiinsa siten, että jokaisessa kuvassa ikään kuin näkyy seuraava osa heidän arjesta.

Viivi on nainen jolla on ruudulliset housut ja musta pitkähihainen paita. Mustat pörröttävät hiukset ja valkoiset kengät. Hän on kasvissyöjä ja hyvin omatoiminen nainen. Viivi on sosiaalinen ja haluaa tehdä kaikkea uutta. Wagner toisaalta on Viivin vasta kohta. Hän on sika ja ei välitä mistään. Hän istuskelee sohvalla, piereskelee ja juo kaljaa. Häntä ei kiinnosta mikään ja on aina vain kiukkuinen. Wagneria voisi sanoa perus suomalaiseksi. Hänellä on päällä vain mustat shortsit.
       Viivi ja Wagner ovat niin sanottu parikunta. He viettävät paljon aikaa yhdessä. Sarjakuva-albumissa ei ole muita sosiaalisia ryhmiä. Viivi ja Wagner käyvät kaupungilla ja kaupoissa, mutta muita henkilöitä ei tule esille.
       Minua kiinnosti albumissa Viivin ja Wagnerin suhde. Se oli jotenkin niin huvittava. Siellä on hauskoja vitsejä, mutta eniten siinä huvitti todellisuus. Viivin ja Wagnerin elämä oli kuin suoraan todellisesta elämästä.

Sarjakuvan miljöö voisi olla kaupunki. Viivi ja Wagner käyvät ulkona paljon ja ovat asunnollaan. Sarjakuvissa ilmenee sarjakuvan nimessäkin olevat sikspäkki ja salmiakki. Kalja on suuressa osassa ja lisäksi myös televisio ja jonkin näköinen lehti. Viivi lukee usein lehteä lattialla ja Wagner nojatuolissa sanomalehteä. Elottomat esineet on esitelty yksinkertaisesti. Kuvat eivät ole pikku tarkkoja, mutta eivät myöskään sutattuja. Sarjakuvan teemana voisi olla parisuhde tai kaupunki elämä. Viivin ja Wagnerin elämäntavat ovat melko normaaleja. Viivi on terve ja osaa huolehtia itsestään. Wagnerille toisaalta on ihan sama. Hän on töykeän rehellinen. He käyttävät rahojaan säästeliäästi.

Sarjakuvan kuvat on piirretty melko tarkasti. Siinä on piirretty varjoja ja yritetty piirtää oikea tunnelma joka ruutuun. Kaikki ruudut ovat mustavalkoisia ja kuvat ovat selkeitä. Kuvakulma on ihmisen tasolta otettu, mutta joissain kuvissa katsotaan ylhäältä päin.  Mittasuhteet ovat realistisia ja taustat ovat hyviä suhteessa henkilöihin. Mustavalkoinen väri valinta tuo kuviin sarjakuvamaisen tunnelman. Sarjakuvassa itsessään on hauskoja vitsejä itse sarjakuvasta.
Minusta lukutaidoton voisi ymmärtää jotkin kuvat. Joissain kuvissa toki täytyy ymmärtää puhekuplien sanoma. Minusta sarjakuva-albumissa teksti selittää kuvaa ja kuva selittää tekstiä eli siinä on molempia. Enemmän siinä teksti selittää kuvaa, mutta siellä on kohtia jossa kuva selittää tekstiä.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015



1. Luetko yleensä runoja?
 -Minä en yleensä lue runoja.

2. Millaisia runoja luit Karaoke-projektia varten?
 -Luin lastenrunoja. Niistä löytyi hyviä ja huonoja. Luin Tuula Korolaisen lastenrunokirjan Kuono kohti tähteä.  Luin sieltä runot Näkymätön, Hiiri ja myyrä, Nimet ja Hiiriäidin kehtolaulu.

Näkymätön ja Hiiri ja myyrä runot olivat kivoja. Ne voisivat sopia runokaraokeen. Ne olivat suloisia ja eivätkä liian rajuja.

Nimet ja Hiiriäidin kehtolaulu eivät oikein olleet kivoja. Ne olivat vähän epäselviä ja ehkä huonoja lausua runokaraokessa.

3. Tunsitko entuudestaan runoilijaa, jonka valitsitte Karaokeen?
 - Minusta paras oli Näkymätön runo ja en tuntenut runoilijaa entuudestaan.

4. Mitä ajatuksia lukemasi runot sinussa herättivät?
 -Runot eivät tuoneet mitään ajatuksia.

5. Aijotko jatkaa runojen lukemista itsenäisesti?
 -En aijo​ jatkaa runojen lukemista, koska en ole runo ihmisiä.